Suomen nuoret lesket ry 10v -blogisarja: Vapaaehtoisena yhdistyksessä

Suomen nuoret lesket ry:n 10v. -juhlavuoden kunniaksi julkaisemme nyt kuukausittain ilmestyvän blogisarjan. Blogisarjassa esitellään yhdistystä, sen toimintaa ja siinä mukana olevia ihmisiä aina alkutaipaleelta nykypäivään. Tämän kertaisessa kirjoituksessa katsellaan yhdistystä vapaaehtoisten vertaistukijoiden näkökulmasta.

Yhdistyksen toiminnassa on tällä hetkellä mukana 55 vapaaehtoista. Vapaaehtoisilla on ollut äärimmäisen tärkeä rooli toiminnan toteuttamisessa. Vapaaehtoiset mahdollistavat vertaistuen saamisen valtakunnallisesti. Toimintamme ei olisi mahdollista toteuttaa näin monipuolisesti ja laajasti ilman heitä. Iso kiitos upeille vapaaehtoisillemme. Ilman heitä ei olisi meitä! <3

Alla kahden pitkäaikaisen vapaaehtoisen kokemuksia vertaistukijana toimimisesta.

Ryhmänohjaajan kokemuksia

Olen Henna Rajapuro, Espoon vertaistukiryhmän toinen vetäjä. Olen ollut leski 17 vuotta, mutta uudelleen naimisissa jo neljä vuotta. Elämä kantaa kun antaa sen tapahtua.

Hain itse apua aikoinaan Hesan vertaistukiryhmässä. Ryhmä oli silloin iso, yli 30 osallistujaa. Tämän vuoksi ryhmä päätettiinkin jakaa Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä kokoontuviksi ryhmiksi. Olin jo ennestään käynyt monilla tukihenkilökursseilla ja niinpä aloimme Riston kanssa pitää Espoon ryhmää, siitä on jo 14-15 vuotta.

Ryhmä on antanut minulle joka kerta sitä samaa vetaistukea, jota ei muilta ihmisiltä saa.

Ryhmä on antanut minulle joka kerta sitä samaa vetaistukea, jota ei muilta ihmisiltä saa. Toivottavasti myös useat kymmenet ryhmäläisetkin ovat tukea ja apua saaneet vuosien varrella. Niin kauan, kuin vertaistukihenkilönä oleminen kantaa edes jonkun uuden lesken kohti tulevaisuuden toivoa ja elämänhalua, on se mitä teen vertaistukihenkilönä tärkeää ja arvokasta.

Tulevaisuuteen uskoen
Henna Rajapuro

Puhelintukihenkilön kokemuksia

Olen nelikymppinen nainen pääkaupunkiseudulta. Puolisoni kuoli tapaturmaisesti kesän 2015 alussa. Yhdessä hetkessä kaikki muuttui täysin. Hän, jonka kanssa olin saanut elää rakkautta ja jakaa yhteistä elämää, oli äkkiä poissa. Kaikkialla oli vain tyhjää ja itse olin sirpaleina. Ensimmäisten viikkojen yksi selkeimmistä ajatuksista, joka nousi pintaan ja jonka nyt ymmärrän kannatelleen minua, oli, että jos tämän kokemuksen myötä voin auttaa jotakuta saman kokevaa, tällä kaikella saattaa olla jokin merkitys.

Puolen vuoden kuluttua leskeytymisestä koin voivani mennä ensimmäistä kertaa nuorten leskien vertaistukiryhmän tapaamiseen Helsingin Kamppiin. Olin tietoinen Suomen nuoret lesket ry:n toiminnasta. Se oli jäänyt mieleeni joistain lehtijutuista, ja muistelisin, että jo ensimmäisen viikon aikana leskeydyttyäni tutustuin yhdistyksen nettisivuihin ja liityin jäseneksi.

Vertaistuki oli hyvin helpottavaa. Sain ja pystyin olemaan suruni kanssa enemmän läsnä kuin missään muualla kenenkään kanssa. Toisten kokemukset herättivät suurta myötätuntoa sekä antoivat toivoa selviytymisestä. Olin ja olen hyvin koskettunut siitä, miten paljon rakkautta maailmassa on, vaikka se meidän leskien piirissä (kuin myös muiden surevien) näyttäytyykin menetyksenä.

Keväällä 2016 osallistuin eri sururyhmien yhdessä järjestämään vertaistukipuhelin-koulutukseen. Koulutus oli erittäin antoisa, ja tiesin heti ryhtyväni tukihenkilöksi, vaikka sain ja otin miettimisaikaa. Jo kesällä minulla oli sitten ensimmäinen vertaistuettava.

Sekä tuettava että minä olemme hyvin läsnä ja paljaina toistemme ääniä ja tarinaa kuunnellessa.

Vertaistukipuhelimessa sovitaan alussa tietty määrä puheluita, jonka jälkeen katsotaan, miten jatketaan. Osalle riittää viisi puhelua sovituin väliajoin, osan kanssa voimme soittaa 15 kertaa ja käydä vuodenkierron verran yhteistä taivalta puhelimitse. Vertaistukikeskustelujen puhelut ja tunnelma ovat hyvin henkilökohtaisia. Sekä tuettava että minä olemme hyvin läsnä ja paljaina toistemme ääniä ja tarinaa kuunnellessa. Ja musta leskihuumori on parasta! Koskaan en naura niin makeasti kuin vertaisteni kanssa!

Suomen nuoret lesket ry kouluttaa, järjestää lisäkoulutusta ja antaa työnohjausta vertaistukihenkilöille. Toimiston väen kanssa on aina ilo olla tekemisissä. Olen kiitollinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Vertaistukihenkilönä toimiminen antaa merkitystä elämääni ja mahdollisuuden tavata hyvinkin erilaisia ihmisiä elämän eri alueilta. Se on tuonut minulle iloa, uskallusta olla enemmän läsnä ja mahdollisuuden hyväksyä elämää koko kirjossaan.

Iloa ja valoa kaikille!