Tekijä: Sirpa Mynttinen-Suonpää, Arjen leskiperhetyö lapsille –projekti

1)   Avoin ja rehellinen keskustelu

• Kerro kuolemantapauksesta rehellisesti ja selkeästi, lapsen ikätason mukaan.
• Vältä abstrakteja, liian käsitteellisiä tai runollisia selityksiä.Älä kuvaa kuolemaa esim. sanoilla ”matka” tai ”uni”.
• Rohkaise lasta puhumaan asiasta ja esittämään kysymyksiä (vaikka kaikkiin kysymyksiin ei olekaan vastauksia)
• Älä kuitenkaan ”pakota” lasta puhumaan.
• Pyri vähentämään ja poistamaan lapsen kuolemankäsityksestä johtuvia epäselvyyksiä ja syyllisyyttä.

2)   Anna aikaa ja tilaa surun käsittelylle

• Anna lapselle ”lupa” surra. Viestitä, että surua saa näyttää ja sen kanssa ei tarvitse selvitä yksin.
• Anna lapselle aikaasi ja huomiotasi, kun hän on halukas asian käsittelyyn.
• Vastaa kärsivällisesti lapsen kysymyksiin.
• Toimi lapsen ehdoilla, keskustelu voi olla lyhyttä tai yksittäisiä kysymyksiä.
• Tue lasta menetyksen ja surun kohtaamiseen lapselle ominaisin keinoin: leikki, piirtäminen, maalaaminen, musiikki, kirjat yms.
• Hyväksy lapsesi leikit, piirustukset ja ajatukset.
• Älä aseta lapselle vaatimuksia tai odota liikaa: ”Sinun täytyy nyt olla vahva”.
• Hyväksy, että jokaisella lapsella on yksilöllinen tapansa surra.
• Ole valmis asian käsittelyyn vielä pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta. Kasvaessaan lapsi käsittelee vanhempansa menetystä uudella tavalla, uuden kehitysvaiheen silmin.

3)   Lisää lapsen turvallisuuden tunnetta

• Säilytä arjen rutiinit ja huolehdi arkielämän sujuvuudesta.
• Anna lapsen olla paljon lähelläsi, sylissä ja nukkua tarvittaessa vieressä.
• Tiedota kuolemantapauksesta päivähoitoon ja kouluun sekä huolehdi omalta osaltasi kodin ja päivähoidon/koulun välisestä yhteydenpidosta.
• Pidä kiinni säännöistä ja rajoista.
• Vältä ylihuolehtimista ja liikaa varovaisuutta.
• Vältä turhia muutoksia ja kerro muutoksista lapselle etukäteen.
• Surusta huolimatta lapsella on oikeus elää myös huoletonta ja iloista lapsen elämää. Rohkaise lasta normaaliin toimintaan esim. harrastukset ja kaverisuhteet

4)   Rohkaise lasta tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn

• Auta lasta tunnistamaan, ilmaisemaan ja käsittelemään tunteita.
• Kerro lapselle, että monenlaiset tunteet kuuluvat suruun ja ovat normaaleja.
• Anna mallia surukäyttäytymiselle. Jaa suru lapsesi kanssa, näyttäen myös omat tunteesi.
• Liikunta on myös hyvä keino purkaa surusta nousevia tunteita.
• Ota lapsen pelot todesta ja käsittele niitä lapsen kanssa. Etsikää yhdessä ratkaisumalleja ja selviytymiskeinoja.
• Salli lapsen puhua syyllisyyden tunteistaan, mutta tee hänelle selväksi, etteivät hänen tekonsa tai ajatuksensa voineet vaikuttaa kuolemaan.
• Jaa elämänkatsomuksesi kuolemasta lapsen kanssa. Jos elämänkatsomuksesi on kristillinen, voit lohduttaa lastasi kertomalla, että taivaassa on hyvä olla ja tapaamme rakkaamme uudelleen.
• Myös lapsi hyötyy vertaistuesta.

5)   Tee menetyksestä todellinen ja auta lasta muistelemaan

• Anna lapsen osallistua hautajaisiin ja niiden suunnitteluun. Valmista lasta kertomalla etukäteen tapahtumien kulusta.
• Anna lapsen nähdä vainaja hänen niin halutessaan, mutta valmista lasta siihenkin etukäteen.
• Muistelkaa yhdessä kuollutta vanhempaa, katselkaa valokuvia ja jakakaa yhteisiä muistoja. Voitte koota muistoja myös erityiseen kirjaan tai laatikkoon.
• Anna kuolleen olla mukana arjen puheissa.

6)   Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

• Ole armollinen itsellesi.
• Omasta jaksamisesta huolehtiminen tukee lapsen hyvinvointia.
• Vertaistuki, konkreettinen apu arkeen, tukiperhe, työajan lyhennys yms.
• Ota vastaan läheisten tarjoama apu ja tuki
• Hae tarvittaessa rohkeasti ammattiapua lapselle ja/tai itsellesi.
• Anna surulle aikaa. Älä vaadi itseltäsi (ja/tai lapseltasi) liikaa, liian nopeasti. Toisaalta anna myös lupa selviytymiselle ja elämän jatkumiselle.