Kuolinpesästä tehtävä perukirja luettelee kuolinpesän ja mahdollisen aviopuolison varat ja velat sekä kuolinpesän osakkaat. Tämä on tehtävä kuoleman jälkeen määräajassa (3 kk) ja toimitettava mm. verottajalle.

Kuolinpesän voi pitää jakamattomana, jolloin varsinaista ositusta ei tehdä. Leski (avioliitosta) voi mm. vaatia asunnon pitämistä jakamattomana, jolloin hän voi jatkaa siinä asumista vaikka muilla kuolinpesänosakkailla olisikin perintökaaren mukaan oikeus osaan asunnosta. Osituksessa perukirjassa ilmoitetut varat ja velat jaetaan kuolinpesän osakkaiden kesken, kuten he sen päättävät sopia. Tämä voi olla järkevää tehdä, mikäli esim. velkoja on paljon tai ylipäätään haluaa saada lopullisen selvyyden kuolinpesän osakkaiden osuudesta. Ennemmin tai myöhemmin ositus suoritetaan, viimeistään lesken menehtyessä. Osituksen pitkittyessä tulee haasteeksi ylläpitää erillään kuolinpesän ja lesken osuudet esim. asunnon ylläpitokuluista ja mahdollisista remonteista jne. HUOM! Mikäli ositusta ei ole tehty, pitää huomioida ettei esim. asuntolainaa henkivakuutusrahoilla maksaessaan anna tahattomasti kuolinpesän muille osakkaille (lapsille!) verotettavaksi katsottavaa lahjaa!!! Lahjaveroa maksetaan 4 000 euron suuruisesta tai suuremmasta lahjasta tai ennakkoperinnöstä.

Seuraava esimerkki koskee puolison kuoleman jälkeen tehtyä ositusta, jossa kuolinpesän osakkaina olivat avioliitossa ollut leski ja alaikäinen yhteinen lapsi.

Ositus haluttiin suorittaa, sillä velkaa oli paljon ja lapsi oli menossa maistraatin holhousvalvontaan omaisuudestaan, joka käytännössä oli lähes kaikki velkaa... Leski halusi myös maksaa asuntolainaa pois saamallaan henkivakuutusrahalla ilman, että lapsi saisi verotettavaksi katsottavaa lahjaa kuolinpesän osakkaana.

Alaikäisen lapsen edunvalvojana ei voi osituksessa toimia oma vanhempi eturistiriidan takia, joten kunnan oikeusaputoimistosta anottiin edunvalvojan sijaista. Kunta nimesi edunvalvojan sijaisen maistraatista. Yhdessä maistraatin edunvalvojan sijaisen kanssa käytiin läpi kuolinpesän perukirja, kuolinpesän hoidossa tehdyt toimenpiteet sekä ehdotettiin ositusmallia. Leski esitti ottavansa itselleen koko asunnon ja kulkuvälineet (moottoripyörä, auto), mutta vastaavasti myös kaikki niihin kohdistuneet velat. Lapselle laskettiin hänen laskennallinen osuutensa omaisuudesta jonka leski maksaisi lapsen tilille maistraatin hyväksynnän jälkeen.

Lopputulema: Maistraatti hyväksyi osituksen ja katsoi sen palvelevan lapsen etua, sillä lapsi vapautui kuolinpesän veloista ja sai osuutensa kuolinpesästä tililleen maksettuna. Lapsi vapautui maistraatin omaisuusseurannasta, sillä osituksen jälkeen reaaliomaisuus jäi alle 15 000 euron. Vanhempi sai asunnon ja kulkuvälineet kokonaisuudessaan itselleen, eikä täten ole enää tilivelvollinen maistraatille oman omaisuutensa hoidosta.

Hullunkurista on tietysti maksaa omalle alaikäiselle lapselle riihikuivaa rahaa, jonka hän perisi kaiken järjen (tai toivon) mukaan kuitenkin...  Mikäli se kuitenkin on taloudellisesti mahdollista tehdä, niin asioiden hoitaminen helpottuu selvästi ja saadaan ihan oikeaan päätökseen. Tällä hetkellä kun asuntojen hinnat ovat alhaalla, voi osituksen saada tehtyä "suht halvalla" mikäli velkaa on paljon, eikä asunnon lisäksi juuri muuta omaisuutta ole... Pitkittyessään asia ei yleensä helpotu.

.